{"id":1541,"date":"2026-04-27T12:34:22","date_gmt":"2026-04-27T09:34:22","guid":{"rendered":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/?page_id=1541"},"modified":"2026-04-27T14:04:12","modified_gmt":"2026-04-27T11:04:12","slug":"ikavyys","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/?page_id=1541","title":{"rendered":"Ik\u00e4vyys"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-embed is-type-video is-provider-youtube wp-block-embed-youtube wp-embed-aspect-16-9 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<span class=\"embed-youtube\" style=\"text-align:center; display: block;\"><iframe loading=\"lazy\" class=\"youtube-player\" width=\"580\" height=\"327\" src=\"https:\/\/www.youtube.com\/embed\/HwHlq091_9U?version=3&#038;rel=1&#038;showsearch=0&#038;showinfo=1&#038;iv_load_policy=1&#038;fs=1&#038;hl=fi&#038;autohide=2&#038;wmode=transparent\" allowfullscreen=\"true\" style=\"border:0;\" sandbox=\"allow-scripts allow-same-origin allow-popups allow-presentation allow-popups-to-escape-sandbox\"><\/iframe><\/span>\n<\/div><figcaption class=\"wp-element-caption\">Ik\u00e4vyys, s\u00e4v. Luukas Hiltunen, san. Aleksis Kivi, laulu Jussi V\u00e4nttinen, piano Kristian Attila<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n<p><strong>IK\u00c4VYYS \u2013 Aleksis Kivi, s\u00e4vellys Luukas Hiltunen<\/strong><\/p>\n\n\n\n<p>Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven (1834\u20131872) menehtyess\u00e4 vain 38-vuotiaana 31. joulukuuta 1872 pitk\u00e4llisten sairauksien murtamana, Tuusulan Syv\u00e4lahdessa sijaitsevassa Alpertti-veljen torpassa, oli Suomen kansalliss\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Jean (Janne) Sibelius (1865\u20131957) t\u00e4ytt\u00e4nyt vain muutamaa viikkoa aikaisemmin, 8. joulukuuta 1872, seitsem\u00e4n vuotta. Tapahtumilla oli v\u00e4limatkaa noin 80 kilometri\u00e4: Sibeliukset asuivat H\u00e4meenlinnassa, viett\u00e4en kes\u00e4t Jannen is\u00e4n\u00e4idin Katarina Fredrika Sibeliuksen (1792\u20131879) ja t\u00e4din Evelina Sibeliuksen (1832\u20131893) luona Loviisassa.<\/p>\n\n\n\n<p>Muutamaa vuotta aikaisemmin, vuonna 1868, oli Jannen is\u00e4, l\u00e4\u00e4ketieteen tohtori Christian Gustaf Sibelius (1821\u20131868), menehtynyt 46-vuotiaana lavantautiin kesken suurten katovuosien, ja leski Maria Charlotta Sibelius, o.s. Borg (1841\u20131897), oli joutunut muuttamaan lapsineen \u00e4itins\u00e4, ruustinna Katarina Borgin, o.s. Haartman (1812\u20131892) luokse asumaan, sill\u00e4 leskenel\u00e4ke ei riitt\u00e4nyt oman kodin yll\u00e4pitoon. Kuolinpes\u00e4 oli julistettu konkurssiin tohtori Sibeliuksen takaamien, mutta maksamattomien yst\u00e4vien velkojen vuoksi. Vain muutamaa kuukautta ennen Kiven menehtymist\u00e4, syksyll\u00e4 1872, Sibelius oli aloittanut koulunk\u00e4ynnin ruotsinkielisess\u00e4 Eva Savoniuksen (1846\u20131936) valmistavassa koulussa H\u00e4meenlinnassa. Samoihin aikoihin h\u00e4n oli aloittanut my\u00f6s pianonsoiton opiskelun Julia-t\u00e4tins\u00e4 ohjauksessa, jolloin h\u00e4n oppi viimeist\u00e4\u00e4n lukemaan nuotteja.<\/p>\n\n\n\n<p>Noin nelivuotiaasta alkaen Janne oli jo tapaillut sointuja ja melodioita pianolla. Muutamaa vuotta Kiven menehtymisen j\u00e4lkeen, vuonna 1875, syntyi Sibeliuksen ensimm\u00e4inen s\u00e4vellys; 12-tahtinen ja kestoltaan 45-sekuntinen <em>Vattendroppar<\/em> (Vesipisaroita), JS 216, viululle ja sellolle <em>pizzicato<\/em>. Uransa aikana Sibelius s\u00e4velsi Kiven runoihin muutamia kuoroteoksia, joista tunnetuin on <em>Syd\u00e4meni laulu <\/em>mieskuorolle (1898), joka Kiven tuotannossa sijoittuu osaksi romaania <em>Seitsem\u00e4n veljest\u00e4<\/em> (julkaistu 1870).&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kun H\u00e4meenlinnan Sibelius-seuran puheenjohtaja, Kansallisoopperan ja Baletin entinen p\u00e4\u00e4dramaturgi Juhani Koivisto l\u00e4hestyi minua s\u00e4hk\u00f6postitse 28. marraskuuta 2023, ja tiedusteli kiinnostustani s\u00e4velt\u00e4\u00e4 Kiven <em>Ik\u00e4vyys<\/em> -runo lauluksi baritonille ja pianolle, suostuin heti. Laulu tuli osaksi seuran <em>Sibeliuksen inspiroimat<\/em> -tilauss\u00e4vellysten sarjaa, jossa seura tilaa aikamme s\u00e4velt\u00e4jilt\u00e4 lauluja runoihin, jotka olisivat saattaneet kiinnostaa Sibeliusta, mutta joita h\u00e4n ei kuitenkaan s\u00e4velt\u00e4nyt. Sarja perustuu ajatusleikkiin: ent\u00e4 jos ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 mestari olisi Ainolan hiljaisuudessa viel\u00e4 saanut inspiraation s\u00e4velt\u00e4\u00e4 laulun? Mihin suuntaan h\u00e4nen s\u00e4velkielens\u00e4 olisi kehittynyt?<\/p>\n\n\n\n<p>Tilaus juhlisti samalla my\u00f6s Aleksis Kiven 190-vuotissyntym\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4 10. lokakuuta 2024.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Haluni tarttua hankkeeseen oli sek\u00e4 henkil\u00f6kohtainen ett\u00e4 ammatillinen. Sibeliuksen musiikki on ollut minulle merkityksellist\u00e4 aivan lapsesta l\u00e4htien. Ollessani 4-vuotias, oli h\u00e4nen <em>Sinfoniansa nro 5 Es-duuri<\/em>, Op. 82 (1915, uud. 1916 ja 1919) alkuper\u00e4isversiossaan ensimm\u00e4inen kosketukseni klassiseen musiikkiin, yhdess\u00e4 s\u00e4velrunon <em>Satu<\/em>, Op. 9 (1892, uud. 1902) orkesterille, alkuper\u00e4isversion kanssa. My\u00f6s urani ammattimuusikkona k\u00e4ynnistyi Sibeliuksen musiikin parissa. Valmistuttuani Lahden konservatoriosta ammattimuusikoksi 30. toukokuuta 2018, esitti Lahden sinfoniaorkesteri kapellimestari Dima Slobodenioukin johdolla, Sibelius-festivaalin p\u00e4\u00e4t\u00f6skonsertissa 8. syyskuuta 2018, ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen\u00e4 ohjelmanumerona, transkriptioni sinfoniaorkesterille Sibeliuksen urkuteoksesta <em>Intrada<\/em>, Op. 111a (1925). Transkriptio oli syntynyt vuodenvaihteessa 2017\u20132018 yhdess\u00e4 urkuteos <em>Surusoitosta<\/em>, Op. 111b (1931), laaditun sinfoniaorkesteritranskription kanssa. Kes\u00e4kuussa 2019 Edition Wilhelm Hansen kustansi sovitukseni jousikvartetille Sibeliuksen teoksesta <em>Scene d\u2019Amour <\/em>balettipantomiimista <em>Scaramouche<\/em>, Op. 71 (1913, muok. 1925), joka oli saanut maailmankantaesityksens\u00e4 resitaalikonsertissani Ristinkirkossa, Lahdessa, 23. maaliskuuta 2018, Lahden konservatorion jousikvartettiyhtyeen tulkitsemana.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p><em>Ik\u00e4vyys <\/em>baritonille ja pianolle syntyi vain kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 Tampereella elokuussa 2024, valmistuen 15. elokuuta 2024, ja kantaesitettiin 6. lokakuuta 2024 H\u00e4meenlinnassa Wetterhoffin talossa baritoni Jussi V\u00e4nttisen ja pianisti Kristian Attilan tulkitsemana. Kyseiset muusikot my\u00f6s \u00e4\u00e4nittiv\u00e4t laulun Sibelius-Akatemian R-talon konserttisalissa 10. maaliskuuta 2026, ja tallenne julkaistiin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuunneltavaksi YouTube -kanavalleni.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Ik\u00e4vyys<\/em> -laulu my\u00f6t\u00e4ilee musiikillisesti Kiven synkk\u00e4\u00e4 ja lohdutonta runoa, lis\u00e4ten tekstiin my\u00f6s kertovia elementtej\u00e4 sis\u00e4ll\u00f6n vaikuttavuutta vahvistamaan. Laulu poikkeaa t\u00e4ten tyypillisist\u00e4 yksinlauluista dramaattisuudessaan, jota oopperamaisuudessaan ja laajassa kestossaan voi pit\u00e4\u00e4 l\u00e4hes konserttiaariana. Jo heti alussa maalaa piano, ensimm\u00e4isill\u00e4 hiljaisilla soinnuillaan, kuvan \u201dsyksyiltaisesta autiolla maalla\u201d, johon runon min\u00e4kertoja sielunsa h\u00e4m\u00e4ryyden rinnastaa. Staattiset sointurypp\u00e4\u00e4t ja toistuvat, kellomaiset oktaavipoljennot, jotka esiintyv\u00e4t halki teoksen ja toimivat samanaikaisesti kokonaisuutta yhten\u00e4ist\u00e4vin\u00e4 ja kannattelevina elementtein\u00e4, heijastavat min\u00e4kertojan n\u00e4k\u00f6alatonta mielentilaa. Synkkyytt\u00e4 alleviivaa my\u00f6s pianon matala rekisteri, josta poiketaan yl\u00e4rekisteriin laulun aikana vain kaksi kertaa. Ensimm\u00e4inen poikkeamista tapahtuu min\u00e4kertojan julistaessa \u201dEn taivasta m\u00e4 tahdo, en y\u00f6t\u00e4 Gehennan\u201d. Musiikki on sanoja edelt\u00e4v\u00e4sti noussut nelj\u00e4n tahdin aikana, kahden oktaavin verran, korkeaan kimmelt\u00e4v\u00e4\u00e4n rekisteriins\u00e4, joka julistavia sanoja s\u00e4est\u00e4ess\u00e4 on kuin kajastus taivaasta, jonka min\u00e4kertoja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti torjuu. Toinen poikkeama yl\u00e4rekisteriin tapahtuu vain yhdeks\u00e4\u00e4 tahtia t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen, ennen min\u00e4kertojan huudahdusta \u201dNo, yst\u00e4v\u00e4t!\u201d Cis-duurissa k\u00e4ynnistyv\u00e4 kepe\u00e4 kolmitahtinen poikkeama osoittautuu onnellisuudessaan n\u00e4enn\u00e4iseksi, musiikin saadessa jo seuraavassa tahdissa, fis-mollin my\u00f6t\u00e4, ailahtelevaisemman s\u00e4vyn. Min\u00e4kertojan huudahdusta \u201dOi kuulkaat mit\u00e4 nyt anelen teilt\u201d s\u00e4est\u00e4v\u00e4 matala klusterisointu on, h\u00e4ilyv\u00e4ss\u00e4 s\u00e4vyss\u00e4\u00e4n, kuin suora heijastuma kaoottisesta sisimm\u00e4st\u00e4. T\u00e4t\u00e4 seuraavaa \u201dTuonen tupa tehk\u00e4\u00e4t\u201d -kehotusta s\u00e4est\u00e4v\u00e4t koraalimaiset soinnut, korostaen lopputuleman v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4. Min\u00e4kertojan astumista hautaansa \u2013 \u201dH\u00e4n k\u00e4tk\u00f6h\u00f6n mullan, astuu\u201d \u2013 kuvataan kahden tahdin mittaisella, kahdeksanosanuottisilla ja sekuntisuhteisilla s\u00e4veltoistoilla, ja t\u00e4t\u00e4 seuraavilla hitailla klusterisoinnuilla pianon matalimmassa rekisteriss\u00e4. Seuraa pianon pitk\u00e4hk\u00f6 14-tahtinen v\u00e4lisoitto, jonka synkopoitu ylitahtinen ostinato-oktaavis\u00e4estys vasemmalla k\u00e4dell\u00e4, gis-s\u00e4velell\u00e4, on suora viittaus Sibeliuksen <em>4. sinfonian a-molli<\/em>, Op. 63 (1911), kolmanteen <em>Il tempo largo<\/em> -osaan. Kyseisess\u00e4 osassa, sen loppupuolella, sama rytmikuvio s\u00e4est\u00e4\u00e4 samalla s\u00e4velell\u00e4 oktaavia ylemp\u00e4\u00e4, 2. viulujen esitt\u00e4m\u00e4n\u00e4, pys\u00e4htynytt\u00e4 musiikillista jaksoa. Tuossa jaksossa puupuhaltimien keskustelevat kaksitahtiset fraasit, osan aloitusmotiivin ymp\u00e4rill\u00e4, valmistelevat kokonaisuutta kohti voimakasta huipentumaa ennen osan p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 hiljaista, staattista resignaatiota cis-s\u00e4velell\u00e4. <em>Ik\u00e4vyys<\/em> -laulussani tuo rytmikuvio s\u00e4est\u00e4\u00e4 pianon nousevaa ja intensiivisyydess\u00e4\u00e4n alati kasvavaa kahdeksantahtista temaattista kokonaisuutta, joka on johdettu min\u00e4kertojan esitt\u00e4m\u00e4st\u00e4 julistuksesta \u201dEn taivasta m\u00e4 tahdo\u201d, kuin my\u00f6t\u00e4tunnont\u00e4yteisen\u00e4 surumielisen\u00e4 toteamuksena pimeydest\u00e4, josta min\u00e4kertoja ei ole n\u00e4hnyt ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4. Pianon melankolinen kaksitahtinen melodinen fraasi, v\u00e4lisoiton p\u00e4\u00e4tteeksi, laskee kokonaisuuden pys\u00e4htyneelle gis-s\u00e4velelle. Min\u00e4kertoja on astunut hautaansa, josta h\u00e4n huudahtaa yst\u00e4villeen kahdesti: \u201dMun hautani, nyt kaivakaat halavain suojaan\u201d. Toteamus \u201dJa peitol mustal se peitt\u00e4k\u00e4\u00e4t taas\u201d saa taustalleen pianon liikkuvan, itsen\u00e4isen musiikillisen kokonaisuuden keskirekisteriss\u00e4, kuvaten min\u00e4kertojan yst\u00e4vien ty\u00f6t\u00e4 haudan kaivamiseksi ja sen peitt\u00e4miseksi. Lapio iskeytyy viimeist\u00e4 kertaa maankamaraan matalalle suurelle terassille kokos\u00e4velill\u00e4 s\u00e4velill\u00e4 cis-e, sanojen \u201dm\u00e4 rauhassa maata tahdon\u201d j\u00e4lkeen, j\u00e4tt\u00e4en min\u00e4kertojan toteamaan yksin \u201dja kumpua ei haudallein kohokoon koskaan, vaan multakedoksi kamartukoon, ettei kenk\u00e4\u00e4n tied\u00e4, ett\u00e4 lepokammioin, on halavan himme\u00e4n alla\u201d. Se, onko kyse t\u00e4ss\u00e4 alusta vai p\u00e4\u00e4tepisteest\u00e4, j\u00e4\u00e4 avoimeksi, min\u00e4kertojan toistaessa laulun melodisella aloitusfraasilla kysymyksen: \u201dMi ik\u00e4vyys, mi h\u00e4m\u00e4ryys, sieluni ymp\u00e4r\u2019, kuin syksyiltanen autiol maal?\u201d Laulun p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t pianon hiljaiset, matalat klusterisoinnut.<\/p>\n\n\n\n<p>Luukas Hiltunen<\/p>\n\n\n\n<p>Composer &amp; Arranger<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>IK\u00c4VYYS \u2013 Aleksis Kivi, s\u00e4vellys Luukas Hiltunen Suomen kansalliskirjailija Aleksis Kiven (1834\u20131872) menehtyess\u00e4 vain 38-vuotiaana 31. joulukuuta 1872 pitk\u00e4llisten sairauksien murtamana, Tuusulan Syv\u00e4lahdessa sijaitsevassa Alpertti-veljen torpassa, oli Suomen kansalliss\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Jean (Janne) Sibelius (1865\u20131957) t\u00e4ytt\u00e4nyt vain muutamaa viikkoa aikaisemmin, 8. joulukuuta 1872, seitsem\u00e4n vuotta. Tapahtumilla oli v\u00e4limatkaa noin 80 kilometri\u00e4: Sibeliukset asuivat H\u00e4meenlinnassa, viett\u00e4en kes\u00e4t Jannen [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"jetpack_post_was_ever_published":false,"footnotes":""},"jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/PeiXjB-oR","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1541"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1541"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1541\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1552,"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/pages\/1541\/revisions\/1552"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.hameenlinnansibeliusseura.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1541"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}